Vanhoja leivontakirjoja, osa 1: 1960-70-luku

Kaikki leivontakirjani

Ajattelin kirjoittaa nyt tällaisen blogipäivityksen, jossa käsittelen leipomiseen liittyvää harrastustani. Olen alkanut keräillä erilaisia leivontakirjoja ja niitä onkin kertynyt jo melkoinen kokoelma 😬 Kirjoja löytyy eri vuosikymmeniltä aina 60-luvulta tähän päivään saakka. Tässä päivityksessä keskityn nyt noihin vanhimpiin kirjoihin 60-70-luvulta.

Vanhimmat leivonta- ja jälkiruokakirjani 60-70-luvulta

Nettihän on tosi kätevä ja pätevä keksintö. Netti on pullollaan erilaisia leivontaohjeita ja paljon kiinnostavia leivontablogeja. Myös elintarvikevalmistajilla ja kaupoilla on omat reseptipankkinsa ja niistähän löytyy kaikenlaisia ohjeita.

Näissä leivontakirjoissa on kuitenkin täysin omanlaisensa viehätys ja varsinkin näissä vanhemmissa kirjoissa (ja kirjasissa). Näissä on aivan ihania alkukirjoituksia, ohjeita/neuvoja "oikeaoppisista" kattauksista ja tarjottavista tilaisuuksiin, nostalgisia kuvituksia (mm. ihania piirroskuvia) ja paljon sellaisia ehkä jo unohdettuja tai muuten vain ns. alkuperäisiä ohjeita joita en ole netistä löytänyt.

Alkusanat 70-luvun leivontakirjasta

En tiedä onko syynä tähän "nostalgian kaipuuseen" tai miksikä tätä nyt nimittäisi se, että itselle alkaa ikää kertymään tai olen tullut ns. keski-ikään, mutta minusta nämä ovat melko herttaisia ja tuntuvat jotenkin henkilökohtaisemmilta kuin ohjeen nappaaminen jostain netistä syöttämällä hakuriville vain hakusana. Näihin kirjoihin tulee todella perehdyttyä ja ainakin minä luen läpi kirjan kaikki ohjeet. Usein näihin on tehty merkintöjä (kirppareilta/antikvariaatistahan nämä on kaikki ostettu) ohjeen viereen edellisen/edellisten käyttäjän/käyttäjien toimesta ja niitäkin on kiva lueskella. Monissa ostamissani kirjoissa on ollut myös välissä lappusia ja ompa joihinkin laitettu väliin myös muualta otettuja ohjeita - joko käsin kirjoitettuja lappuja tai lehdistä tms. leikattuja ohjeita.   

Monissa vanhimmissa resepteissä on käytetty sellaisia vanhoja ainesosia ja menetelmiä joihin ei nykyaikaisissa ohjeissa törmää. Näistä esimerkkinä vaikka hirvensarvisuola (nostatusaine kuten leivinjauhe tai sooda) ja keittosuklaa eli taloussuklaa (tämä piti minun ihan googlettaa, onneksi on siis olemassa tuo kaiken tiedon Google 😅). Liivakko ja liivakkojauhe on mainittu monissa hyydytettävissä jälkiruoissa tai -kakuissa. Liivatettahan tuo liivakko on, mutta nykyaikaisesta liivatteesta poiketen sitä kehoitetaan liottamaan kylmässä vedessä n. ½ tuntia, jotta vältetään liiman maku 😏 
Monissa vanhoissa leivontaohjeissa kehoitetaan "pesemään voi" tai käyttämään "pestyä voita" eli liottamaan siitä suola pois. Tätähän ei nykyään enää tarvitse tehdä, koska on saatavilla jo valmiiksi suolatonta voita. 
Olenpa törmännyt sellaiseenkin, että ohjeessa on ollut "munuaisrasvaa" 😲

ja tästä taasen Google ja Wikipedia kertoi, että se on 

1. nautaeläinten ja lampaiden munuaisten ympärillä oleva rasva, jota käytetään ruoanlaitossa ja josta valmistetaan talia

Enpä tiedä saako tuota kaupasta. Pitäisi varmaan joskus tutkia asiaa.

Ohje jälkiruokakirjasta vuodelta 1965

Tuossa yläpuolella on ote jälkiruokakirjasta (Kodin jälkiruokaherkut, Kauppiaiden Kustannus Oy, 1965) ja aika hauskasti siinä on tuo maininta "miesten mieliruoka". Tutkailin ohjetta ja ei kyllä mun silmään sattunut mitään sellaista, että voisi sanoa tuon olevan nimenomaan miesten mieliruokaa 😳 Täytyy ehkä kokeilla tätä perheen miehille, josko maistuisi. 
Tällaisia pieniä yksityiskohtia on hauska pohdiskella ja yrittää keksiä miksi tällaiset maininnat ovat alunperin tulleet ohjeeseen. Onko ohjeessa jokin tietty ainesosa, joka tekee esim. tästä ohjeesta nimenomaan miesten mieliruokaa? Onko tarjoiluohjeessa jokin sellainen asia tai elementti, että tämä on saanut maininnan miesten lempiruokana?

Tarjoiluehdotuksia 70-luvulta

Nämä tarjoiluehdotukset ja -ohjeet (Yllätyksiä kahvipöytään, Kauppiaitten Kustannus Oy, 1970) on hauskoja ja mielenkiintoisia. Joku on valmiiksi miettinyt mitkä tarjottavat sopivat yhteen, mitkä sopivat kahvin ja mitkä teen kanssa tarjottavaksi kesällä ja talvella ja vieläpä lapsille on mietitty tarjottavat mehun seuraksi. Huikeeta. Inspiroivaa. Mielenkiintoista. 
Nämä melkeinpä pakottaa katsomaan ohjeet ja miettimään kuinka kaikki sointuu yhteen ja mielessään voi kuvitella juhlapöydän ja siihen tarjottavat. Tämä on sitä ruokaa mielikuvitukselle ja se on ainakin mun mielestä hauskaa.

Aiemmin mainitussa jälkiruokakirjassa on jokaiselle jälkiruokatyypille mietitty valmiiksi minkälaisen ruuan jälkeen mitäkin sopii tarjota. On juhlavampaa ja arkisempaa tarjottavaa. 

Hyytelöjälkiruaat sopivat raskaiden eturuokien jälkeen

Jäätelöt sopivat liha- ja linturuokien jälkeen nautittaviksi

Lämpimät jauho- ja suurimovanukkaat sekä kohokkaat sopivat kevyille pääruoille

Munavaahto eli marenkijälkiruoat ovat kevyitä jälkiruokia

Yllä muutama esimerkki kirjassa mainituista jälkiruokatyypeistä ja niiden suositellut pääruuat. Todella kätevää tällaisesta etsiä itseä miellyttävä jälkiruokavaihtoehto, kun pääruoka on tiedossa. Ei paljon tarvitse itse makustella ja miettiä mikä minkäkin päälle sopii. Toki valinnan vaikeus tulee sitten kun pitää valita juurikin se THE JÄLKIRUOKA monista annetuista vaihtoehdoista 😅

Kuvitukset näissä vanhoissa kirjoissa ja lehtisissä on ihanan nostalgisia. En tiedä onko se tuo hieman punertava väri, nuo yksinkertaisen selkeät sommittelut vai lapsuuteen vievät astiat/liinat/muu kuvausrekvisiitta. Kuvista kuitenkin mulle välittyy ihan selkeästi lapsuudesta tutut hajut ja maut ja se tunnelma. Rauhallisuus. Ei turhia krumeluureja eikä kuvanmuokkausohjelmia. Pelkistettyä ja selkeää. Leivonnaisetkaan eivät välttämättä ole ihan vimpanpäälle vaan ne ovat juurikin rouheita ja itsetehdyn näköisiä. Ei tule niin paljon "suorituspaineita", kun alkaa leipoa 😄

Nunnat, "Näin leipoo Anni Helena"-vihkosesta vuodelta -79

Tuo yllä olevan kuva esimerkiksi on niin houkuttelevan näköinen, että noita nunnia on melkeinpä pakko kokeilla tässä joku päivä.

Vesirinkilät Kasari-lehden erikoisjulkaisusta "Leivo kanssamme" vuodelta -77

Yksinkertaisen kaunis kuva kinkkupiirakasta samaisesta Kasari-lehden julkaisusta

Noiden tarjoiluehdotusten ym. lisäksi melkein jokaisessa vanhassa leivontakirjassa ja lehtisessä on ohjeita niin leivontaan kuin leivonnaisten säilytykseen ja pakastamiseenkin liittyen. Myös mittataulukoita, riittävyysmääriä ja paistotaulokoita on melkein jokaisessa. 

Kaunis piirroskuva Kasari-lehden erikoisjulkaisusta vuodelta -77

Pakastus- ja sulatusohjeita vuodelta -79

Leivontavälineohjeistusta ja mittamääriä vuodelta -77

Tällaista minä siis harrastan ja tällaisen lukemiston parissa rentoudun. Tietysti leivonkin välillä ja nyt enenevissä määrin olen leiponut näillä vanhoilla ohjeilla. Yhdestä vanhasta leivontakirjasta (taitaa tosin olla 80-luvulta se) löysin juuri hetki sitten mielenkiintoisen kakkupohjan ohjeen ja sitä kokeilen seuraavaksi, kun tulee tilaisuus leipoa täytekakku. Jos ei aiemmin niin viimeistään isänpäiväksi miehelleni 💖 Mutta siitä sitten myöhemmin lisää.